maanantai 1. heinäkuuta 2013

You should consider having sex with a bearded man.

Huhhuh. Pikkuhiljaa on viikonlopusta toivuttu sen verran, että vois koittaa vähän vaikka kirjotellakin.


pipo - Billabong / huivi - Ruby / toppi - Factorie /  jegginsit - Pieces / popot - No mitkähän.. ihana toi väsyny ja meikitön naama
(Pakko sen verran tuosta asusta sanoa, että toi pipo on maailman ihanin, ja päässä lähes 247. Haluaisin sen myös mustana. Toi Florence and the Machinen bändipaita oli niin löytö, näin vastaavia jo viime kesänä Pull&Bearissa Budapesttissa, mutta jostain syystä jäi silloin ostamatta. Nyt noita melkein samoja oli sitten Factoriessa, ja hitto vielä tarjouksessa. Enää en tehnyt sitä virhettä että oisin sen jättänyt kauppaan. Koska FATM <3 )


Lauantaiaamuna oli tarkoitus herätä aikaisin, ja ajella aamupäiväksi pyörimään Newtowniin. Hommat kusi kuitenkin kintuille jo heti aamusta, mun herätyskello petti jälleen kerran, ja herättiin vasta ysin jälkeen alkuperäisen kahdeksan sijasta. No, ulos vilkaistessa ei paljoa haitannut. Vettä meinaan tuli taas vaihteeksi kuin saavista kaatamalla.


Jahas. Ja taas sataa.


Siispä leppoisa aamu ja suoraan Manlyyn. Yhtään ei haitannut Newtownin missaaminen, kun ajomatka näytti tältä:




Heitettiin kamppeet sisään Cookien ovesta, ja painuttiin lounaalle Ivanhoe Hotelliin. Sen kummemmin ei Corsossa huvittanut pyöriä, vettä satoi edelleen ihan kaatamalla. Maailman kuivin manner ei todellakaan tällä hetkellä tunnu siltä. Enpä ihmettelis, jos alavin osa Central Coastia jossain vaiheessa tulvisi.



"otatko sen emotukan pois silmiltä?" -S


Nojoo. Takaisin Manlyyn. Kipitettiin äkkiä Cookien luo sadetta pakoon ja valmistautumaan illan keikkaan. Kerkesinpä jopa hetkeksi torkahtaa, mikä sitten kostautuikin myöhemmin kiireenä. No, lopulta se oli kuitenkin jälleen kerran MINÄ joka sai hoputtaa ja odotella jo iloisessa hiprakassa olevia poikia. Miten niistä jumalauta tuleekin muutaman oluen jälkeen vielä entistä hitaampia ja huonosti organisoituja. Mur. No, jouduttikin lopulta juosta koko Manlyn halki lautalle...Ja päästiin satamaan just kun lautta ilosesti peruutti laiturista. Perkele. Seuraavaan lauttaan oli lähes tunti aikaa, joten kiire tulisi sitten keskustan päässä, mutta minkäs teet. Ei auttanut kuin istahtaa sataman Bierhausiin oluelle. Kulutin aikaa höpöttelemällä vireisen pöydän tytön kanssa. Luoja se oli kännissä. Oli myös pyytänyt mua Facessa kaveriksi. En oo vielä viitisinyt pyyntöä hyväksyä.


Oli hurjat aalot Manlyssa. Ja meri täynnä surffareita. Huhhuh.

Lopulta päästiin lautalle. Vissiin se suht kiireessä juotu kalja yhdistettynä alkuillan viiniin ja salmarishottiin teki tehtävänsä, keinui meinaan niin lautalla kuin meikäläisen päässäkin melkoisesti. Huhhuh. Keikkapaikka oli onneksi suht lähellä Circular Queyta, ja keikka australialaiseen tapaan myöhässä. Eli ehdittiin lopulta ihan hyvin.

The Beards oli ihan loistava, vielä paaaljon parempi kuin odotin. Keikkapaikka, Metro Theatre, muistutti rähjäisyydessään mukavasti Tavastiaa. Pitkästä aikaa sai jorata ja laulaa ja huutaa oikein kunnolla. Kuvat on valitettavasti kaikki S:n puhelimen kätköissä, en uskaltanut omaa kameraani kantaa mukana. Ehkä ihan hyvä, meni meinaan sen verran lujaa sitten loppujen lopuksi.


hiuspanta - H&M / mekko - H&M / laukku - Rip Curl / popot - Ruby

(Ilta viipotettiin sitten tän näkösenä. Kiitos muuten noista vyötärölle rullautuneista sukkiksista. Tekee musta kivasti punkeron. :D Kuvanlaatu on ihan järkyttävä, mutta minkäs teet kun kämpässä niin huono valo  )


Keikan jälkeisistä tapahtumista voisin vaihtoehtoisesti kirjoittaa joko lyhyen ja siistityn version, eli taksi ja kotiin, tai sitten sen Ninnin loistavat ideat osa 2678 version, mikä tarkottaa sitä, että isi ja äiti voikin sitten lopettaa lukemisen tähän.

No. Tosiaan keikka loppui sen verran myöhään, että vika lauttaan takaisin oli toivotonta edes yrittää ehtiä. Onneksi meitä kuitenkin oli kolme, joten taksi ei rahallisesti ois mikään maailmanloppu. Vähän harmitti että tuhlattiin rahat menopaluu -lauttalippuun, mutta ei voi mitään. Päätettiin jäädä siis suosiolla keskustaan vielä parille. Tässä kohtaa en tiedä mitä kokomaailmansyleilyä ja yleistä haahuilua oon harrastanut, kun mulla meni ihan ohi, ettei pojat päässy sisään The Three Monkeysiin eikä Scary Canaryyn ja päättivät sitten vaan luovuttaa (vitun Sydney ja tiukkis alkoholipolitiikka). Hypättiin SC:n kohdalta taksiin, ja jossain Harbour Bridgen korvilla mulla välähti, että what. Miks oikeestaan ollaan nyt muka jo menossa kotiin. Ja koska kännissä tulee näitä loistavia päähänpistoja, päätti allekirjoittanut lähteä takaisin keskustaan. Tässä kohtaa valotan näitä etäisyyksiä sen verran, että matka keskustasta Manlyyn on jokseenkin sama, kuin matka Helsingin keskustasta vaikkapa Vuosaareen. Ei siis ihan mikään viiden minuutin taksimatka. Aivan helvetin hyvä idea siis, etenkin kuin kello oli jotain yks yöllä. Pojat jäi siis Manlyyn, ja neiti pummas taksikuskilta kyydin takas keskustaan. Ja eikun Scary Canaryyn. Vaan toteamaan että se on muuten ihan yhtä perseestä kuin aina ennenkin, ja ne parikymppiset brittibackpackerit ei oo muuttuneet yhtään sen siedettävimmiksi sitten viimekerran. Ja kellokin on muuten oikeestaan aika paljon. Ja miksi ihmeessä oon ees täällä. Oli siellä muutamia ihan jees tyyppejäkin, mutta silti päätin jo yhden kaljan jälkeen lähteä takaisin. Ehkä elämäni turhin kalja.

Lopulta pääsin takaisin Manlyyn, ja koska en tietenkään osannut neuvoa missä Cookie asuu, päädyin kävelemään koko pirun matkan lauttarannasta Corson läpi takaisin. Kiva yllätys odotteli sitten Cookien luona, pojat oli meinaan unohtaneet jättää oven auki. Eikä kumpikaan tietenkään herännyt vaikka miten koputtelin. No. Ei auttanut kuin istahtaa oven eteen odottelemaan. Hienoinen hiprakka, kävely ja väsy tekivät tehtävänsä ja nukahdin ehkä sekunnissa. S mut siitä jossain kohtaa keräili sisään ja kainaloonsa nukkumaan, ilosesti olin siinä rappukäytävän kokolattiamatolla ovea vasten jonkin tovin torkkunut.





Että semmonen reissu. Aamulla yleistä hilpeyttä aiheutti mun varsin mielenkiintoiset yölliset tekstiviestit S:lle. Edelleenkään ei niin mitään hajua mitä oon tarkottanut mm. seuraavalla: I hae ynu so muh alawayss gowd to haue a panic attac in uhe toijet. Englanti-Ninni -sanakirja, anyone? Todennäkösesti oon vihannu Scarya, ja jollain on ollu jotain draamaa siellä vessassa. En kyseisestä paikasta ihmettelis yhtään.

Sunnuntaina raahauduttiin hakemaan perus- pie shop aamupala, pakattiin auto ja ajeltiin kotiin. Cookie tuli kans, se kun oli seuraavana aamuna ajelemassa rannikkoa ylös Nambucca Headsiin tekemään talokauppoja. Hetken mielijohteesta päätin lähteä mukaan tälle pikku roadtripille, ja tätä kirjotellessa istun varsin viihtyisässä motellihuoneessa Cookien kans kylmän oluen ja maanantai-illan rugbyn parissa. Huomenna ajellaan Sydneyyn, josta minä jatkan S:n kanssa illalla Lithgowhun. Tarkoitus ois huollattaa niin S:n auto kuin mun vihoitteleva hammaskin.

 PS. Nyt ennenkuin siellä kotisuomessa sitten armaat vanhempani vedätte pussillisen pakasteherneitä nokkaan lukiessanne aikuisen lapsenne mahdollisesti päihtyneessä tilassa tapahtuneista edesottamuksista, mainitsen vielä lyhyesti että Sydney on varsin turvallinen ja osaan siellä liikkua. Ja vaikka ne aivot välillä jossain salmarissa kelluukin, niin nou hätä, osaan mä itsestäni huolen pitää. Eipä S mua ois muuten yksin mihinkään laskenutkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti