Piti kirjotella ihan jostain muista asioista, mutta pää lyö nyt niin tyhjää, ja olo on niin hämmentynyt, että menköön.
Mun elämä tulee muuttumaan tämän viikon jälkeen ihan hurjasti.
Pistin meinaan perjantai-iltana muutamia hakemuksia Gumtreen kautta, lähinnä tallihommiin ja tuota toisen vuoden viisumia silmällä pitäen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että jo seuraavana iltana soi puhelin, ja mulle tarjottiin farmihommia Hunter Valleysta. Tarkemmin sanottuna mun työnkuvaan kuuluu jonkin verran puljaamista karjan kanssa, mutta pääasiassa hoidan ja treenaan kuutta poolohevosta. Tervetuloa rautaiset vatsalihakset! Pesti kestää sen 3kk, eli saan tällä kuitattua mun toisen vuoden viisumin.
Töitä mulla on kuutena päivänä viikossa. Muutan tälle farmille asumaan, mikä tarkottaa sitä, että mun ja S:n kuvio muuttuu aika helvetisti. Välimatkaa tulee olemaan se nelisen tuntia. Saa nähdä miten saadaan homma rullaamaan. Etenkin kun farmi on sen verran syrjässä, että kännykkäkuuluvuutta ei ole. Netti sentään toimii. Onpahan varsinainen Australia experience.
Aloitan tosiaan hommat jo ensi viikolla. Tällä hetkellä fiilikset heittelee ihan laidasta viereen, innostuksesta puhtaaseen kauhuun.
Toisaalta tuntuu ihan mahtavalta päästä taas ratsastamaan, ja puljaamaan hevosten kanssa aikalailla 247. Mulla on tallikuvioita ajoittain niin valtava ikävä. Ja tällä saan hoidettua sen mun toisen vuoden viisumin, ei sitten tarvitse sitäkään enää murehtia, ja jää koko paras kesä ja kevät vielä jäljelle. Ja vaikka välimatkaa mun ja S:n välille tuleekin se nelisen tuntia, niin australialaisittain se on vain neljä tuntia. Toisin sanoen vois olla aika paljon pahempikin.
Hirvittää vaan jättää kaikki se, mitä tänne on ehtinyt rakentaa, enkä todellakaan haluais palata takas minkään näköiseen kaukosuhderumbaan. Lisäksi rugbyn lopettaminen, tai jäihin laittaminen, tuntuu ihan vitun pahalta. Just kun aloin sitä kautta saada kavereita, oon kehittyny varsin nopeesti, ja saanut kentälläkin jo kohtuullisesti peliaikaa.
Alunperinhän mun ei ollut edes tarkoitus metsästää sitä toisen vuoden viisumia, koska mietittiin, että pistetään vaan suoraan ne isommat pyörät pyörimään sitten kun sen aika tulee. Mutta koska työn saaminen osoittautuikin varsin helvetilliseksi projektiksi, ja esim. meidän asumiskuviot ei edelleenkään ole missään virallisissa kirjoissa, kiitos erittäin hankalaksi ja vittumaiseksi tehdyn vuokraussysteemin(taas oppii kummasti arvostamaan Suomen systeemeitä, kun kiinteistövälitystoimistossa sua kertaalleen itketyttävät), päädyttiin siihen lopputulokseen, että mun kannattaa se toinen vuosi hoitaa kuntoon, ja näin ollen saadaan vähän lisää aikaa kaikelle. Se De Facto -viisumin saaminen kun vaatii niin hitonmoisen paperishown, ja rahaakin saa pulittaa aika pirun pitkän pennin. Tää antaa yhden "helpon" ja edullisen vuoden lisää.
Jotenkin vaan välillä tuntuu, että koko maa kusee silmään kerta toisensa jälkeen. Tänne tullessa ainut toive oli saada elää normaalia arkea rakastamani ihmisen kanssa. Ikinä en olisi uskonut, että siitä tulisi näin helvetin vaikeaa.
Phuuh. Sori todella sekava teksti. Sekavia on mun tunteet ja ajatuksetkin.
Taidanpa keittää vielä kupillisen kahvia. Sit hyppään junaan ja puksuttelen Wyongiin heppatarvikeliikkeeseen hankkimaan hanskat ja chapsit. Ridahousut -ja kengät tulee postipaketissa Suomesta, halvempi ratkaisu kuin ostaa kaikki uutena.
Muuten tää viikko kuluu aika pitkälti pakkailun ja panikoinnin merkeissä. Lisäksi tosiaan keskiviikkona suunnataan Manlyyn, ja illalla sitten State Of Origin!!!! Vähänkö ootan paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti