Bloghiljaisuutta on kestäny ihan luvattoman kauan. Niin
paljon on tapahtunut niin käytännön- kuin tunnetasolla, ettei kirjottaminen
vaan oo ollu päälimmäisenä mielessä.
Viime viikonloppu meni Byron Bayssa Splendour in the Grass -festareilla. Oon alottanu siitä jo kirjottamaan, mutta nyt en jaksa sitä vielä
viimeistellä. Ajattelin ihan vaan lätistä pikaseen kuulumisia.
Eli. Kuten aijemmin jo kerroin, sain töitä Aberdeenista,
Hunter Valleysta, noin 3h matkan päästä Gosfordista. Oon siis suorittamassa mun
toisen vuoden viisumiin vaadittavaa 3kk farmityötä. Oon nyt ollut täällä
farmilla viikon ja no. Onhan tää todella erilainen kokemus. Fiilikset vaihtelee edelleen aika laidasta
viereen. Välillä on tosi jees ja välillä taas semmonen olo, että jumalauta
seuraava juna ja takas Gosfordiin kiitos. Ehkä pahinta on olla taas kerran erossa S:ta,
etenkin kun siis asutaan niin syrjässä, ettei kännykät toimi. Onneksi sentään
on netti.
Tää farmi on siis noin puolen tunnin matkan päässä
Aberdeenin kylästä, aivan keskellä ei mitään. Aberdeen on pieni, noin tuhannen asukkaan
kylä, jossa on tyyliin baari ja ruokakauppa. Kaikki muut palvelut on noin tunnin matkan
päässä Sconessa, joka sekään ei koonsa puolesta päätä huimaa. Kännykät ei Aberdeenin ulkopuolella enää kuulu, kertoo siis jotain siitä miten syrjässä ollaan.
Asun täällä farmilla, perheeseen kuuluu vanhemmat ja kolme
aikuista lasta. Vanhin poika James asuu Sydneyssä, nuorin poika William asuu
osittain kotona, osittain työpaikallaan(iso siittola Aberdeenissa), ja mun
ikäinen tyttö Adelaide asuu täällä kotona säästääkseen rahaa tulevaan
ulkomaanreissuunsa. Tää talo on aussityyliin aika iso, mun käytössä on
periaatteessa yks kokonainen siipi, jossa on makuuhuone ja kylppäri. Ihan kiva
että on vähän yksityisyyttäkin.
Mun soppariin kuuluu siis tosiaan safkat ja majoitus, sekä auto.
Melko jäätävää muuten ajella ekaa kertaa väärällä puolen tietä, kun alla on helvetin
kokonen, vanha neliveto Hilux. Olin ehkä salaa toivonu jotain kätsyä pientä
tyttötoyotaa, mutta nyt kun mietin, niin sellasella ei pääsi sees tonne tallille.
Maisemat täällä on aivan mielettömät. En ehkä malta olla hehkuttamatta niitä. Vaikka paljon oonkin maailmaa nänhyt, niin
nää maisemat menee kyllä heittämällä sinne kauneimpien joukkoon. Kuvia ei vielä ole, mutta niitä varmasti
tulee. On noi valtavat kukkulat ja niityt, isot kengurulaumat ja taivaalla
lähes jatkuvasti liitävät kotkat tällaselle kaupunkilaiselle aika pysäyttävä
näky. Mulle tulee mieleen Babe, urhea possu –elokuvan maisemat. Ja hevosia täällä on ihan pirusti.
Hunter Valleyn alue onkin tunnettu paitsi viineistään, myös hevosistaan.
Meillä täällä on jokseenkin keskikokoinen farmi, 4000
eekkeriä(mitä ikinä se sitten suomalaisilla mittasysteemeillä onkaan...tarkistin, vajaa 2000 hehtaaria.). Meillä on
noin 250 lehmää ja 70 hevosta, sekä kaks koiraa ja aivan jumalaton riiviö
kissanpentu. Mun vastuulla on kuus poolohevosta, vastaan niistä aikalailla
alusta loppuun yksin. On muuten ihan joka jeesuksen lihas melkosen kipeä, kun pitkähkön tauon jälkeen yhtäkkiä ratsastat 6h päivässä. Jotain kertoo se, että viikon kohokohta oli kun äitin lähettämät kahdet ratsastushousut tuli perille. Tulee meinaan myös melko kivoja ruhjeita, kun ratsastaa 6h päivässä henkkamaukan farkuilla.
Nyt tosin joudutaan vähän sumplimaan tota hevostelua, mä kun olen ens
viikkoon asti ratsastuskiellossa. Viime viikolla ratsastin yhtä nelivuotiasta
samalla taluttaen rinnalla toista hevosta(täällä ihan normaalia, kaikissa
kolmessa askellajissa), kun mun hevonen lähti lapasesta, ja meikä tulla tömähti
tontiin naama ja olkapää edellä. Naama nyt ei paljoa damagea kärsinyt mustaa
nenää ja kuhmua lukuun ottamatta, mutta olkapäässä meni joku vähän pahemmin
pieleen. Murtumaa ei ole, mutta siinäpä se sitten onkin. Todennäköisesti siellä
on jotain repeämää sun muuta, ens viikolla ultrataan. Saas nähä. Kipee se
ainakin on, eikä kättä tarvii juuri nostella.
Tästä varmaan oikeesti tulee joku heppablogi, koska vietän
tällä hetkellä aikaa enemmän hevosten kuin ihmisten kanssa. Asukuviakaan ei
varmaan vähään aikaan heru, kun asussa vaihtuu silloin tällöin vaan
ratsastushousujen ja teepaidan väri. no, lupaan kuvata ainakin niitä maisemia
jos ei muuta.
Semmosta. Katellaan mitä tästä tulee. Odotan jo ainakin pian alkavaa karjanajoa, sekä tulevaa poolokautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti