If your dad doesn't have a beard, you've got two mums.

Kerroin tossa viime postauksessa siitä kuolleesta mysteeriötökästä. No, S:n mukaan ne on jotain harmittomia kompiaisia, jotka tykkää syödä puuta. Ja että tämmösessä vanhassa talossa niillä on todennäköisesti aikamoiset pirskeet meidän lattian alla. No hirveen kiva. Onneksi kaikki meidän huonekalut on ihan vaan Ikean lastulevypaskaa. Pysyvätpähän turvassa.

Päätin tänään aamulla, että mikäli siivoan ja käyn viemässä mun CV:n tohon paikalliseen yökerhoon(siihen missä on niitä topless tarjoilijoita), niin saan käydä ostamassa yhet 15 dollarin korkkarit, jotka näin tuolla lähiostarilla mun shampoonhakureissulla. En uskaltanu jäädä sovittelemaan niitä, kun S oli mukana.

Koska jotenkin mun aamu lähti tosi hitaasti käyntiin, niin totesin jossain kolmannen kahvimukin kohdalla alkuiltapäivästä, että mun kannattaa oikeestaan eka mennä kenkäostoksille, kun kaupat menee kuitenkin niin aikasin (17:30) kiinni, ja vasta sen jälkeen tulla kotiin siivoomaan. Ihan siis puhdasta ajankäytön maksimointia, eiks niin..?

Kävin siinä matkalla viemässä sen CV:n sentäs. Olivat kuulemma aika vasta palkanneet kaks tyyppiä. No vittu. Toisaalta, en oikeestaan edes haluais sinne töihin, en ees paita päällä, saati että ilman. Ehkä näille topless muijille on muutenkin vaatimuksena jotain muuta kuin B kuppi ja orastava kaljamaha. En ihan oo mikään Hooters -tason chicksi, oli sitten kyse mimmosesta white trash menomestasta tahansa. Ja siis ensisijaisesti hain sieltä ihan normaalia baarimikon paikkaa, missä paita saa ja pitää olla päällä.

No mutta. Anyway. Koska olin kunnialla suorittanut puolet näistä korkokenkiin oikeuttavista askareista, hyppäsin bussiin ja painuin ostoksille.

Oon löytäny täältä ihan huippu kenkäkaupan, semmosen ku Ruby. Se on Cotton On -vaateketjun kanssa samaa poppoota, ja vastaa kenkämallien ja tyylinsä puolesta ehkä jotain DinSkoa Suomessa. Tosin valikoima on suppeampi, ja enemmän "halpis". Sieltä saa kuitenkin tosi halvalla tosi kivoja baltsuja sun muita, ja ne on ainakin mun käytössä kestäneet varsin hyvin. Mutta parasta ehdottomasti tuolla on niiden korkkarit. Siis ah. Ikinä vielä ei oo minkään kengän lesti ollut mun jalalle noin sopiva. Jotain kertonee se, että tossa jokunen viikko takaperin ostin tuolta avokkaat 12cm koroilla, ja ilman mitään sisäänajoa viipotin seuraavana päivänä ne jalassa kevyet 10h yksissä juhlissa. Eikä rakon rakkoa, ei tullu ees jalat pahemmin kipeeksi.

Tällä kertaa oli listalla ihan perusmustat korkkarit. Mulla on ennestään yhet mustat kiilakorot, joita oon yrittäny ajaa sisään nyt jo vaikka kuinka monesti. Mutta ne ei vaan muotoudu, ovat yksinkertaisesti liian kapeat mun ankanräpylöhini (mulla on pieni mutta pirun levee jalka). Tarkoitus oli siis löytää näille seuraajat. Perusmustasta oli kuitenkin koot loppu, niin päädyin sitten tämmösiin.

Malli on sama kuin niissä joita ensin katoin, noissa vaan on lisänä noi niitit. Me likes. Pahoittelen jälleen kerran kuvan laatua, täällä asunnossa on ihan mahdottoman huono valo.

Olin jo kassalla, kun jostain takaseinältä silmiini osui jotain hyvin mielenkiintoista. Tähän väliin kerrottakoon, että oon koettanu jo jonkin aikaa löytää jotain kivoja ja kevyitä saappaita/nilkkureita, jotka menis vaikka baarissakin näillä pahimmilla rämpsykeleillä. Alunperin mietin bikerbootseja, mutta totesin muutamat sovitettuani, että ei oo mun juttu. Mulla tulee niissä liian äijämäinen olo. Jotain olis kuitenkin kiva löytää, ja nyt se jokin sitten hyppäs mun silmille. Vetäsin ne jalkaan ja bueno. Nää ei oo bikereita nähnykään, mutta muuten vaan aivan_täydelliset.

Mulla on aina ollut ihan jäätävä ongelma saappaiden suhteen. Mua on siunattu 36-37 koon jalalla, mutta mun pohkeet ja nilkat onkin sitten mallia itäsaksalainen kuulantyöntäjä. Mulle sopiva varsi on yleensä jossain koon 39 paikkeilla, ja sen kokoset kengät on mulle sit muuten kuin kanootit. jotkut 36 saappaat ei sitten meekään nilkkoja ylemmäs. Ei paljoa saappaita tältä tytöltä löydy. Riemastuin siis melkosesti, kun noi sujahti vaivatta jalkaan ja istui täydellisesti. Noi on lisäksi tosi kevyet. Varsi jää jalassa silleen kivasti löysäksi, ja mulle tuli noista ainakin vähän hippifiilis. En malta odottaa, että pääsen parittamaan noi yhen mun pitsimekon kanssa. Tää kyseinen mekko on jäänyt nyt käyttämättä, kun sandaaleissa ei enää tarkene. Niin ja siis kerroinko jo, että hintaa noilla ei ollut paljon mitään? Toivottavasti säilyvät hyvänä tän talven yli, noille on varmasti käyttöä Suomessakin.

Ihan hangonkeksinä kiikutin siis nämäkin kassalle. Ja mitä näinkään siinä kassan vieressä.. TUUBIHUIVEJA! Siis jumalauta. Oon ehtinyt kirota koko Australian pariinkin otteeseen, kun en ole mistään löytänyt tuubihuiveja. Samalla olen kironnut myös itseni siitä hyvästä, etten älynnyt ostaa yhtäkään Suomesta ennen lähtöä. Ajattelin vaan että kyllä kait niitä täälläkin luulis olevan. Mutta ei. Nyt sitten vihdoin löyty, ja vielä -50% alennuksessa. Värivaihtoehtoja oli musta ja burgundy, valkkasin mustan, käypähän sit kaiken mahdollisen kanssa. Kuvaa en jaksanut ees yrittää ottaa tässä valossa, tulos ois ollu jotakuinkin vaan musta kasa. Mutta se on semmosta kivan paksua, virkattua kangasta.

Että semmonen viidentoista dollarin siivouspalkinto sitten. Äkkiä ruokakaupan kautta bussille ja kotiin, että ehtisin vielä tosiaan myös siivoomaan. No. En ehtinyt. Siinä vaiheessa kun olin saanut tiskit hoidettua ja ruuan uuniin, tuli S jo kotiin. Ja ruuan jälkeen alkoikin jo Friday Night Football. Enhän mä voi imuroida, kun toinen yrittää keskittyä urheiluun(koska itsehän en tietenkään moista katso....). Hmm. Jos huomenaamuna imurois ennen viikonlopun rientoja.

Tän näkösenä mentiin tänään, tosin tosta modasin vähän siistimmän siks aikaa, kun kävin viemässä sen CV:n Kuvaaja ei ollu paikalla niin saatte tyytyä tämmöseen ihanaan peiliposetukseen.

Takki - Only / Paita - Pull&Bear / Jegginsit - Pieces / Popot - Converse

Huomenna ois tarkoitus suunnata taas Sydneyyn. Aamupäiväksi mennään pyörimään Newtowniin, ja lounaalle S:n mukaan "ihan parhaaseen sushipaikkaan". Sopii. Sit hurautetaankin taas Manlyyn(lupaan olla astumatta jalallanikaan yhteenkään vaatekauppaan siellä). Illalla on luvassa The Beardsin keikka. Wikipediasta poimittua: "The Beards are an Australian comedy, folk rock band which formed in 2005. The group play music based on the virtues of having a beard." Kyseessä on siis kolme levyä julkaissut bändi, jonka jokainen biisi käsittelee jollain tavoilla partoja. Suosittelen tutustumaan. Bändi on biisien yksitoikkoisesta aihepiiristä huolimatta varsin hulvaton.

Jos sit ois fiksu, pistäis tän oluen alas ja alkais pakkaamaan. viikonlopun kamoja. Paitsi että ne on kaikki edelleen märkiä. On ihan loogista, et jos pesee keskiviikkona pyykkiä niin mikään ei oo vielä perjantai-iltanakaan kuivanu. Siispä jos laittais lämmittimen huutamaan täysillä pyykkitelineen viereen ja odottelis ihan rauhassa oluen kanssa että noi vaatteet tosta eka kuivaa. Vissiin taas jää pakkaaminen aamuun, ja mukaan lähtee puoli elämää, kun mun touhussa ei unenpöpperössä oo mitään helvetin tolkkua.

Ostetaan: Motivaatio

On ihan ok syödä aamupalaksi parit tortillat. Yhdeltä iltapäivällä. Nyt mietin kovasti, että jaksanko lähteä treeneihin. Pitäis oikeesti kun oon taas viikon ollu pois kun on ollut niin paljon kaikkee hässäkkää. Mutta vähän silti motivaatio hukassa.

Löysin siis itelleni rugbyjengin, jossa oon nyt muutamat treenit käyny kokeileen. Se on vaan vähän ärsyttävän matkan päässä, 1h 20min junalla. Lisäks en oo ihan varma et mitä mieltä oon niiden touhusta ylipäätään. Treeneissä puuttuu tyylin puolet porukasta aina, ja hommat tehään vähän sinnepäin. Vähän tuntuu ettei kukaan oikein yritä. Lisäksi valitetaan että valmentaja on liian tiukka. mun mielestä se on taas vaan tosi tehokas. Tai olis, jos porukka panostais hommaan enemmän. En tiiä. Kai ne on niin kauan kaikki pelannu, että niille riittää se kun "vähän nyt jotain treenaillaan". Mä taas oon vielä niin uus ja paska, et saisin paljon enemmän irti sellasesta ilmapiiristä, et kaikki tekis parhaansa. Lisäksi porukalla on lävistykset sun muut naamassa, enkä oo vielä kenenkään nähny pitävän ees hammassuojia. Ei sillä, ei ne koskaan tunnu treenaavan täyskontaktilla muutenkaan. Taas yks hankala juttu mulle, koska nimenomaan tartteisin sitä rymytreeniä ja rohkeutta, että ne kontaktitilanteet ei pelottais. Pakko myöntää että suomijengiä, ja etenkin sitä ilmapiiriä on ikävä.

Nojoo. Ehkä annan tälle vielä muutaman mahdollisuuden, sillä en todellakaan haluais kyllä rugbysta luopua. Mun on vaan tosi vaikeeta motivoitua treenaamaan tollain puoliteholla.

 Soitin S:lle äärimmäisen tärkeän puhelun:

"No moi. Sori jos häiritsen, mut muistatko kun kerroin et näin semmosia oudon näkösiä ötököitä tääl kämpässä? Ei siis torakoita, vaan niitä toisia mistä silloin puhuin, joita oon nähny kaks. No, nyt huomasin että tossa telkkaritason vieressä on yks semmonen. Se on kuollu, tai se ei ainakaan liiku. Nii et kun tuut kotiin ni voit kattoo et mikä se on. Jätin sen tohon kun en halunnu koskee siihen. Ei mulla sit muuta!"

Jahas. Valmentajalta tuli just viestiä, että treenejä ei ole, koska niin huono ilma. En ihmettele. Eihän täällä olekaan kuin viikon satanut joka ikinen päivä. Se kenttä upottaa varmaan polviin asti.

Se siitä ongelmasta siis. Voisin sit vaikka kuluttaa tän iltapäivän siivomalla. Tohon olohuoneen säkkituoliin on jotenkin huomaamatta taas kerran kerääntynyt ihan uskomaton läjä mun vaatteita. S kutsuu sitä mun walk on wardrobeksi, eikä lakkaa ihmettelemästä, miten tehokkaasti mä kykenen siitä läjästä paikallistamaan milloin mitäkin. Vuosien harjottelu tuottaa selkeesti tulosta.

Keskiviikko

Aamu alkoi oikein rattoisasti siinä viiden aikaan aamuyöllä, kun heräsin ihan jäätävään hammassärkyyn. Mulla on vasemmalle alas tehny viisaudenhammas tuloaan jo jonkin aikaa, mutten oo asiasta sen kummemmin stressanut, kun se sieltä varsin nätinoloisesti on kasvanut, ja tilaakin tuntuu olevan.

Oh was I wrong.

Tämä perkele on nyt sitten päättänyt alkaa vihottelemaan. Ikenet on turvoksissa puoleenväliin suuta asti, ja aivan pirun kipeet. Lisäksi jopa saman puolen imusolmukkeet on ärtyneet. Hirveen kiva että näin käy täällä rapakon takana, missä hammashoitosysteemit on, jos mahdollista, vieläkin enemmän perseestä kuin Suomessa. Ja mites sit toi mun hammaslääkäripelko...?

Nojoo. Hypin harjaamaan hampaat, purskuttelin suuvedellä ja kiskasin kolme Panadolia huiviin. Maha tykkäs, voin kertoa. Sain siinä sitten jotenkin koomailtua aamuun asti, kipu ja turvotus onneksi laski aika hyvin. Saa nähä mihin tilanne tästä kehittyy.

Koska S:llä oli vapaapäivä, niin kipastiin kaupasta aamupala- ja päivälliskamppeet(pekonia ja munia, illaksi tortilloita), ja lähettiin asioille. Toisin sanoen siis metskaamaan mulle uudet shampoot ja hoitoaineet, ja S:lle levyjä. Matkalla kävin näyttämässä naamani ja viemässä CV:n yhteen lähipubiin. Sormet ja varpaat ristiin että vihdoin tärppäis. Se vaikutti aika kivalta paikalta. Siellä tiskin takana oli semmonen ihana baarimikko, mutta harmikseni menin väärästä päästä baaria sisään ni en päässy juttelemaan sille, vaan jollekin tytölle. Onneks se tyttö kävi kysymässä tältä söpöltä että onko ne palkkaamassa porukkaa, niin pääsin vähän räpsyttelemään silmiäni sille pojalle ja näyttämään nätiltä. Jos se vaikka hurmaantu niin täysin, että puhuu pomonsa ympäri ottamaan mut töihin.

Mitenniin vihaan olla kuvattavana?

Mulla on melkonen viha-rakkaussuhde tohon lähimpään ostoskeskukseen. Se on semmonen hitto kilometrin alueelle levitäytynyt sokkelo, jossa minkä tahansa asian löytämiseen saa varata puoli päivää. Okei, saatan välillä harhautua sivupoluille esim. Rip Curliin, mutta tätähän ei lasketa.
Melkoista metsästämistä, mutta sain kun sainkin mun THE hiustuotteet. En oo mikään hirvee kosmetiikkahifistelijä tai mitenkään merkkiuskollinen, ja saa olla aika pirun legendaarinen ja kehuttu tuote, että viitsin tuhlata rahaa varsinaisiin luksusmerkkeihin. Tigin Bed Headit on kuitenkin semmonen juttu, mistä en vaihda pois, jos ei ole ihan ihan pakko.Mun ehdoton suosikki on noista tweenseista toi Urban Antidotes Resurrection. Se on vaan niiiiiiin hoitava, ja tekee jopa tästä palaneesta ja miljoonahaarasesta letistä vahvan tuntuisen. Lisäksi noi 750ml pullot kestää pienen ikuisuuden. Huh. Meinas jo epätoivo iskeä tossa viime viikon puolella, kun kaavin ja ravistelin viimesiä Dumb Blonden jämiä pullonpohjalta. Googletin jopa nettikauppoja siltä varalta, että näitä ei täältä löytyis.
 

Hirveen kiva ja onnistunut kuva.

Kyselin siinä samalla erilaisista lämpösuojista ja hiuslakoista, kun mulle on nyt iskenyt hirveä kiharavimma. En kuitenkaan raaskinut 60aud päälle tuhlata enää paria kymppiä lakkapulloon, niin ihana kampaajatäti laittoi mulle kaupan päälle mukaan tommosen pienen lämpösuojan kokeiluun. Jospa ens kerralla ei koko vessa haisis palaneille hiuksille, kun Ninni säätää kiharrusraudan kans.

Ja sit levykauppaan, koska siis S:n reilu 400 levyn kokoelma ei missään nimessä ole tarpeeksi kattava. Voin kertoa että mun mielestä se kattaa enemmän kuin tarpeeksi, noin yhden kolmasosan meidän olohuoneen pinta-alasta. Sinne se hävisi levyhyllyjen väliin, ja mulle jäi taas liikaa aikaa käydä kattelemassa esim. puhelimia.

Mun Lumia otti ja hajos tossa joku pari kuukautta sitten, ja sen jälkeen oon ollu S:n noin seitsemän vuotta vanhan simpukkapuhelimen varassa. Pitäkää pinnallisena, mutta alkaa tää "paluu perusasioiden äärelle" pikkuhiljaa riittää. Esim. kuvia ois varmaan tuhat enemmän. Varsinaista kameraa tulee kannettua mukana niin harvoin, ja monet monet tilannekuvat on jääny sen takia ottamatta. Oon haaveillut siitä Samsungin Galaxy S3:sta, ja odotellu että hinnat tippuis edes alle 500 dollarin. Ja no. Siellä se nyt sitten oli. Tarjouksessa. Kerkesin jo vedellä voitontansseja, ja miettiä, että koska mun silmienräpsyttelyn ansiosta mulle tarjotaan saletisti töitä viimestään perjantaina, niin voin sit ekasta palkasta käydä ton itselleni ostamassa....Kunnes tajusin, et toi tarjous on voimassa vaan tän kuun loppuun, eli huimat 4 päivää. Koska ihan tosta noin vaan ei oo pierasta rahoja uuteen puhelimeen, niin sinne se nyt jäi. Pitää vissiin metsästää netistä.

Levykokoelma kasvoi taas kolmella levyllä, tosin saatoin vähän vaikuttaa tähän, ja suositella S:n ostamaan sen puuttuvan The Jezabels EP:n, mitä se katteli aika pitkään. Tällä tavoin saan sen sitten omallekin iPodille :) Sinänsä tollanen musiikkia hamstraava keräilevä mies on hirveen kätevä, ei pääse hyvät musat loppumaan omistakaan vehkeistä.

Kotimatkalla käytiin panimon kautta hakemassa illan futista varten olutta(jos tässä blogissa puhun futiksesta, tarkoitan sillä unionrugbya, rugby league:a, tai joskus harvoin AFL.aa). Tässä lähellä on pienpanimo josta saa ostaa tollasen kahen litran tönikän, johon saa sit aina valkata mieleisensä oluen. Sen panimon yhteydessä on myös tosi kiva pieni baari, johon oon kans hakeny töihin. Samalla kävin siis taas näyttämässä siellä naamani, jospa ne muistais mut.

Parasta olutta!

Loppupäivä ja kuluikin sitten ihan vaan sohvannurkassa möllöttäen. S kokkaili kokkailtiin tortilloja, jonka jälkeen jumituttiin tiukasti telkkarin ääreen kattomaan State Of Origin -matsia. Toi on siis kolmiosainen turnaus, jossa pelaa vastakkain Queensland ja New South Wales. Syötiin, juotiin parit ja mökötettiin surkeina, kun NSW otti turpaan 26-6. No, yks peli voitettu, yks hävitty. Vielä on yks jäljellä. Saatoin taas eläytyä vähän liikaa, sillä onnistuin huitomiseni lomassa lyömään itseäni reiteen niin, että siinä on nyt mustelma. Ollaan menossa vikaa peliä kattomaan ihan livenä. Pitää varmaan fanikamojen sijasta pistää päälle joku pakkopaita. Sen verran jännä peli tulossa.

Takki - Only / Paita - Gina Tricot / Hame - Only / Popot - Converse

Halusin mun uudet popot heti käyttöön, niin yhdistin ne tohon hameeseen ja kuviosukkiksiin. Hame on joku Onlyn vie pois -löytö, joka makso Tuurin kyläkaupassa 4e. Yks lempparivaatteista. Paita on Ginan peruspitkähihanen 3/4 hihoilla, ja takki Onlyn sata vuotta vanha nahkatakki, josta en luovu ehkä ikinä.

Hirveen jännää. Kuten sanoin, tää on varsin tyylittömän ihmisen tyyliblogi.

Sporttiviikonlopun tuhoja

Tää viikonloppuhan oli siis Juhannus. Eipä sitä lopulta koko juttua edes muistanut tai sen kummemmin ajatellut, mitä nyt pieni koti-ikävän poikanen iski joskus perjantaiaamuna.

Suunnattiin viikonlopuksi S:n kaverin Cookien luokse Sydneyyn, tarkemmin sanottuna Manlyyn. Oon herralle ihan hiiren verran kade, se meinaan asuu noin 30 metriä rannasta alueella, jossa meidän kämpän kuukausivuokran hinnalla ei varmaan sais vuokrattua edes vessaa. Lucky bastard. Cookien isä osti kyseisen asunnon aikanaan jollain ihan jäätävän pienellä summalla, ja antaa sen asua siinä jokseenkin ilmaiseksi. Odotan edelleen sitä päivää, kun Cookien kämppis päättää lyödä hynttyyt yhteen emäntänsä kanssa, pojat on meinaan sopineet, että siinä tapauksessa minä ja S muutetaan tän kämppiksen tilalle. Sitä odotellessa.

No anyway. Perjantai-iltapäivällä hyppäsin junaan ja suuntasin Sydneyyn. Sydneyssä treffasin Sarahin, irkkukaverini joka oli tullut tänne rapakon taa muutaman viikon lomalle. Otettiin juna Circular Quaylle, ja maailmanlopun juoksuspurtista huolimatta missattiin Manlyn lautta jollain puolella minuutilla. Olivat just sulkemassa portteja, eivätkä enää päästäneet meitä kyytiin, koska meillä ei ollut ennakkolippuja. Niin, sen helvetin lipun ostamiseenhan kuluu se noin 20 sekuntia. Kaiken huipuksi seuraavan lautan lähtöön oli aikaa lähes tunti, eli päästäisiin perille vasta reilusti ilta yyhdeksän jälkeen. Kiukutti ihan lievästi. No, onneksi matkaevääksi oli viikonloppua varten pakattu litranen Captain Morgan. Nokkelina likkoina kipaistiin sataman kioskista kokispullot ja leiriydyttiin lähimmille penkeille lämmittelemään rommikolan parissa. Jokseenkin tuli teiniajat mieleen siinä puistikossa istuen ja kokispulloon blandattua rommia kiskoen, mutta menipähän 50min nopeasti.

maisemat lauttamatkalta

Päästiin perille, ja pojat oli onneksi vastassa lauttarannassa jeesimässä kamojen kanssa. Matkalla kipaistiin kaupasta vielä pullo valkkaria, koska ainakaan allekirjoittanut ei noita teräviä turhan hyvin handlaa. Päästyämme Cookien luo alkoi semmonen yleinen laiskuus iskeä, ja suunnitelmat kreisibailaamisesta kuivua kasaan. Mulla oli kuitenkin takana jo sen verran monta kotiviikonloppua, että kävin tsekkaamassa lähibaarin meiningit. En oo tähän mennessä ollut lainkaan vakuttunut Manlyn, tai koko Sydneyn yöelämästä ylipäätään, mutta tällä kertaa oli jotenkin ihan älyttömän paljon porukkaa ja hyvä meno. Jostain syystä sain kuningasajatuksen kertoa kaikille olevani Norjasta.

Seuraavana aamuna heräilin joskus kymmenen aikoihin, Cookie oli lähtenyt töihin, S Sydyneyyn jonnekin messuille, ja Sarah siinä samalla. Siispä mulla oli koko aamupäivä aikaa ihan vaan itselleni. Pikasuihku ja aamupalaa hakemaan pääkadun vakkari-pie shopista. Tänne on päästävä joka ikisellä Manlyn reissulla, ihan parasta kahvia ja parhaat piirakat.

varsin harmaat oli maisemat aamukävelyllä

Matkalla saatoin kurkata läpi myös Rip Curlin, Billabongin ja Quiksilverin alehyllyt, sekä Platypus -tennarikaupan. Voi helvetti että mua ei sasi tonne Manlyyn kyllä päästää, kun sieltä ei koskaan pääse tyhjin käsin pois. Ei nytkään. Ekalla reissulla ei mukaan tarttunut muuta kuin aamukahvi, acaismoothie ja pari sushirullaa, mutta koska pari juttua jäi "vähän" vaivaamaan, löysin itseni hetken päästä jo toiseen otteeseen hipelöimästä Rip Curlin alerekkiä. Syytän alennusmyyntejä. Ja krapulaa. Ja S:ää ja sen messuja, jonka takia mulla oli liikaa vapaa-aikaa. Oon aina rakastanu noita eri surffimerkkien rytkyjä, mutta mun rakkaus on täällä ollessa kohonnut ihan uusiin sfääreihin. valikoimaa on nimittäin niin helvetisti, ja hinnat vähän edullisemmat kuin Suomessa. Tuun niin olemaan vararikossa tän v uoden jälkeen, ja joudun lähettämään tavarani suomeen jossain rekkakontissa.

Popot Converse, harmaa perustoppi Betty basics, printtimekko, korallinvärinen tunika ja oranssi toppi Rip Curl

Kuten kuvasta näkyy, mulla on joku selkee oranssikausi meneillään. Noita persikanvärisiä Converseja oon saattanu ihan muutaman kerran hipelöidä tuolla meidän lähiostarilla, ja nyt ne oli sitten Platypuksessa puoleen hintaan. Ei vaan voinu jättää ostamatta. Kaikki noi muut onkin sitten Rip Curlin alepuolelta. Toi korallinvärinen tunika on ihan rakkausvaate, rakastan tota avonaista selkää. ihan supermukava ja pehmee löllisvaate, joka varmasti tulee kesällä viihtymään mun päällä lähes yhtä paljon kun mun ruma mutta lämmin fleecepyjama nyt talvella. Pari perus-lörttötoppia, harmaa Betty basics, koska tajusin yks päivä, ettei mulla ole yhtäkään harmaata toppia mukana. Sit Toi Rip Curlin oranssi, löysänmallinen toppi, joka on päällä ihan sairaan mukava, ja joka oli oikeesti puoli-ilmanen. Ja ihanan värinen. Toi sinisävyinen kuvioitu härpäke on mekko. En tiedä missä mielenhäiriössä sen nappasin sovituskoppiin, mutta onneksi niin tein. On meinaan tosi kivan näköinen päällä, ja kevyt kuin mikä.

Hirveen kätsyä ostaa kesävaatteita, kun ulkona on +15c ja vettä sataa kuin saavista kaatamalla. Uskottelen itselleni että aussitalvi on sen verran lyhyt, ettei lämpimiin vaatteisiin kannata panostaa.

 Tuhlausvimmasta selvittyäni treffasin S:n ja käppäiltiin takaisin Cookien luo. Alunperin oli tarkoitus ajella illaksi kotiin, mutta koska illalla oli Wallabies vs. British&Irish Lions -rugbypeli, niin päätettiinkin jäädä vielä toiseksi yöksi, ja mennä katsomaan peliä ihan pubiin. Tai no, päätettiin on vähän liioiteltua, minä urheiluhullu sinne halusin. Pubi olikin juuri niin ihanasti ammuttu täyteen kun toivoinkin, eli tunnelma oli varsin hyvä. S jossain kohtaa pyysi mua rauhottumaan, kuulemma suhtaudun liian intohimoisesti. Kieltämättä eläydyin aika täysillä, ilmassa oli runsaasti italialaistyylisiä käsiliikkeitä ja varsin kovaäänistä suomenkielistä huutoa ja kiroilua. Mutta oikeesti. Saako mies muka valittaa jos tyttöystävä tykkää urheilusta? Tietäispä vaan millasta mun kans on kattoo lätkää. Se ei oo raukka vielä eläytymistä nähnytkään.

Ku muutkin ni määki

Minä olen Ninni, 25 -vuotias vantaalaistyttö. Maaliskuussa 2013 pakkasin elämäni yhteen matkalaukkuun ja suuntasin Working Holiday -viisumin turvin tänne Australiaan. Asun poikaystäväni S:n kanssa Gosfordin pikkukaupungissa Central Coastilla, New South Walesissa. Tänne siis turisen kaikkea maan ja taivaan väliltä niin elämästä Australiassa, kuin elämästä ihan ylipäätäänkin. Oon aikamoinen koheltaja, eli eiköhän juttua riitä.

 Koska mun vanha aussiblogini ei ottanut onnistuakseen, niin päätin aloittaa alusta vähän erilaisella konseptilla. Jätän vanhan blogin auki nyt ainakin toistaiseksi, ja sitä pääsee lukemaan täältä. Tästä eteenpäin jutut on kuitenkin enemmän ihan vaan jokapäiväistä lätinää milloin mistäkin eikä niinkään yritystä pitää reissupäiväkirjaa, koska loppujen lopuksi mun arki täällä Australiassa on varsin uomiinsa asettunutta, eikä siitä hirveesti saa vanhassa muodossaan irti.

Tästä olis tarkoitus tulla enemmän ihan vaan lifestyle -blogi(yäk mikä sana. Yäk yäk yäk.), eikä niinkään keskittyä tähän Australiaan. Eli joo, silloin kun mulla on tylsää(usein), niin kirjottelen vaikka sitten naamarasvoista ja päivänasuista, ja lupaan kuvata jokikisen shoppailuvimmassani hankitun aletopin ainakin viidestä eri kulmasta. Mikään tyyliblogi tää ei yritä olla, koska oon aika helvetin tyylitön. Seuraan ja en seuraa muotia, ostelen sitä mikä milloinkin mun simääni sattuu miellyttämään, ja pyrin pitämään mun tyylini jotenkin persoonallisena.

Tän blogin kaiken sortin tekninen toteutus on, ja varmasti tuleekin olemaan enemmän ja vähemmän lapsenkengissä, koska mun työvälineet on mitä on: noin seitsemän vuotta vanha puhelin(ei tarvii mobiilipostauksista ees haaveilla), peruspokkari, paska läppäri ja hidas netti. Lisäksi oon äärimmäisen tietotekniikkarajoitteinen, eli ellei joku halua suunnitella mulle jotain helvetinhienoa html koodattua juttua, niin saatte tyytyä ihan vaan siihen mitä Bloggerin valmiit pohjat tarjoaa. With this said, mikäli joku kokee tarvetta mussuttaa tyhmästä ulkoasusta tai huonolaatuisista kuvista, niin ei kiitos tarvitse, tiedän nämä seikat itsekin. Vaihtoehtoisesti voi lähettää mulle kauheesti uusia hienoja tietoteknisiä juttuja, tai tulla kokeilemaan miten hyvin ja helposti hommat toimii näillä meikäläisen kamppeilla.

Koska mun asu viimeset kaks päivää on ollut helvetin ruma mutta lämmin  fleecepyjama, niin kuvituksena toimii Featherdale reissun koalat ja vompatit. Näihin tunnelmiin aika hyvin tiivistyy mun viimepäivien ohjelma muutenkin. Sateisen ja kylmän kelin seurauksena oon kehittänyt varsin kiinteän ja intohimoisen suhteen mun torkkupeittoon ja jääkaappiin.

Jos joku joskus ajatteli suunnata tänne Australian "aurinkoon", niin varoituksen sana. Täällä ei todellakaan aina ole lämmintä. En oo varmaan ikinä ollut näin jäässä näin jatkuvasti. Mun riippuvuus villasukkiin on nousuut näiden syys- ja talvikuukausien aikana ihan uudelle tasolle.

Eiköhän tässä ollut kaikki tältä erää. Kuulen teepannun ja tiramisuvanukkaan kutsun. Jatkoa seuraa.