Keskiviikko

Aamu alkoi oikein rattoisasti siinä viiden aikaan aamuyöllä, kun heräsin ihan jäätävään hammassärkyyn. Mulla on vasemmalle alas tehny viisaudenhammas tuloaan jo jonkin aikaa, mutten oo asiasta sen kummemmin stressanut, kun se sieltä varsin nätinoloisesti on kasvanut, ja tilaakin tuntuu olevan.

Oh was I wrong.

Tämä perkele on nyt sitten päättänyt alkaa vihottelemaan. Ikenet on turvoksissa puoleenväliin suuta asti, ja aivan pirun kipeet. Lisäksi jopa saman puolen imusolmukkeet on ärtyneet. Hirveen kiva että näin käy täällä rapakon takana, missä hammashoitosysteemit on, jos mahdollista, vieläkin enemmän perseestä kuin Suomessa. Ja mites sit toi mun hammaslääkäripelko...?

Nojoo. Hypin harjaamaan hampaat, purskuttelin suuvedellä ja kiskasin kolme Panadolia huiviin. Maha tykkäs, voin kertoa. Sain siinä sitten jotenkin koomailtua aamuun asti, kipu ja turvotus onneksi laski aika hyvin. Saa nähä mihin tilanne tästä kehittyy.

Koska S:llä oli vapaapäivä, niin kipastiin kaupasta aamupala- ja päivälliskamppeet(pekonia ja munia, illaksi tortilloita), ja lähettiin asioille. Toisin sanoen siis metskaamaan mulle uudet shampoot ja hoitoaineet, ja S:lle levyjä. Matkalla kävin näyttämässä naamani ja viemässä CV:n yhteen lähipubiin. Sormet ja varpaat ristiin että vihdoin tärppäis. Se vaikutti aika kivalta paikalta. Siellä tiskin takana oli semmonen ihana baarimikko, mutta harmikseni menin väärästä päästä baaria sisään ni en päässy juttelemaan sille, vaan jollekin tytölle. Onneks se tyttö kävi kysymässä tältä söpöltä että onko ne palkkaamassa porukkaa, niin pääsin vähän räpsyttelemään silmiäni sille pojalle ja näyttämään nätiltä. Jos se vaikka hurmaantu niin täysin, että puhuu pomonsa ympäri ottamaan mut töihin.

Mitenniin vihaan olla kuvattavana?

Mulla on melkonen viha-rakkaussuhde tohon lähimpään ostoskeskukseen. Se on semmonen hitto kilometrin alueelle levitäytynyt sokkelo, jossa minkä tahansa asian löytämiseen saa varata puoli päivää. Okei, saatan välillä harhautua sivupoluille esim. Rip Curliin, mutta tätähän ei lasketa.
Melkoista metsästämistä, mutta sain kun sainkin mun THE hiustuotteet. En oo mikään hirvee kosmetiikkahifistelijä tai mitenkään merkkiuskollinen, ja saa olla aika pirun legendaarinen ja kehuttu tuote, että viitsin tuhlata rahaa varsinaisiin luksusmerkkeihin. Tigin Bed Headit on kuitenkin semmonen juttu, mistä en vaihda pois, jos ei ole ihan ihan pakko.Mun ehdoton suosikki on noista tweenseista toi Urban Antidotes Resurrection. Se on vaan niiiiiiin hoitava, ja tekee jopa tästä palaneesta ja miljoonahaarasesta letistä vahvan tuntuisen. Lisäksi noi 750ml pullot kestää pienen ikuisuuden. Huh. Meinas jo epätoivo iskeä tossa viime viikon puolella, kun kaavin ja ravistelin viimesiä Dumb Blonden jämiä pullonpohjalta. Googletin jopa nettikauppoja siltä varalta, että näitä ei täältä löytyis.
 

Hirveen kiva ja onnistunut kuva.

Kyselin siinä samalla erilaisista lämpösuojista ja hiuslakoista, kun mulle on nyt iskenyt hirveä kiharavimma. En kuitenkaan raaskinut 60aud päälle tuhlata enää paria kymppiä lakkapulloon, niin ihana kampaajatäti laittoi mulle kaupan päälle mukaan tommosen pienen lämpösuojan kokeiluun. Jospa ens kerralla ei koko vessa haisis palaneille hiuksille, kun Ninni säätää kiharrusraudan kans.

Ja sit levykauppaan, koska siis S:n reilu 400 levyn kokoelma ei missään nimessä ole tarpeeksi kattava. Voin kertoa että mun mielestä se kattaa enemmän kuin tarpeeksi, noin yhden kolmasosan meidän olohuoneen pinta-alasta. Sinne se hävisi levyhyllyjen väliin, ja mulle jäi taas liikaa aikaa käydä kattelemassa esim. puhelimia.

Mun Lumia otti ja hajos tossa joku pari kuukautta sitten, ja sen jälkeen oon ollu S:n noin seitsemän vuotta vanhan simpukkapuhelimen varassa. Pitäkää pinnallisena, mutta alkaa tää "paluu perusasioiden äärelle" pikkuhiljaa riittää. Esim. kuvia ois varmaan tuhat enemmän. Varsinaista kameraa tulee kannettua mukana niin harvoin, ja monet monet tilannekuvat on jääny sen takia ottamatta. Oon haaveillut siitä Samsungin Galaxy S3:sta, ja odotellu että hinnat tippuis edes alle 500 dollarin. Ja no. Siellä se nyt sitten oli. Tarjouksessa. Kerkesin jo vedellä voitontansseja, ja miettiä, että koska mun silmienräpsyttelyn ansiosta mulle tarjotaan saletisti töitä viimestään perjantaina, niin voin sit ekasta palkasta käydä ton itselleni ostamassa....Kunnes tajusin, et toi tarjous on voimassa vaan tän kuun loppuun, eli huimat 4 päivää. Koska ihan tosta noin vaan ei oo pierasta rahoja uuteen puhelimeen, niin sinne se nyt jäi. Pitää vissiin metsästää netistä.

Levykokoelma kasvoi taas kolmella levyllä, tosin saatoin vähän vaikuttaa tähän, ja suositella S:n ostamaan sen puuttuvan The Jezabels EP:n, mitä se katteli aika pitkään. Tällä tavoin saan sen sitten omallekin iPodille :) Sinänsä tollanen musiikkia hamstraava keräilevä mies on hirveen kätevä, ei pääse hyvät musat loppumaan omistakaan vehkeistä.

Kotimatkalla käytiin panimon kautta hakemassa illan futista varten olutta(jos tässä blogissa puhun futiksesta, tarkoitan sillä unionrugbya, rugby league:a, tai joskus harvoin AFL.aa). Tässä lähellä on pienpanimo josta saa ostaa tollasen kahen litran tönikän, johon saa sit aina valkata mieleisensä oluen. Sen panimon yhteydessä on myös tosi kiva pieni baari, johon oon kans hakeny töihin. Samalla kävin siis taas näyttämässä siellä naamani, jospa ne muistais mut.

Parasta olutta!

Loppupäivä ja kuluikin sitten ihan vaan sohvannurkassa möllöttäen. S kokkaili kokkailtiin tortilloja, jonka jälkeen jumituttiin tiukasti telkkarin ääreen kattomaan State Of Origin -matsia. Toi on siis kolmiosainen turnaus, jossa pelaa vastakkain Queensland ja New South Wales. Syötiin, juotiin parit ja mökötettiin surkeina, kun NSW otti turpaan 26-6. No, yks peli voitettu, yks hävitty. Vielä on yks jäljellä. Saatoin taas eläytyä vähän liikaa, sillä onnistuin huitomiseni lomassa lyömään itseäni reiteen niin, että siinä on nyt mustelma. Ollaan menossa vikaa peliä kattomaan ihan livenä. Pitää varmaan fanikamojen sijasta pistää päälle joku pakkopaita. Sen verran jännä peli tulossa.

Takki - Only / Paita - Gina Tricot / Hame - Only / Popot - Converse

Halusin mun uudet popot heti käyttöön, niin yhdistin ne tohon hameeseen ja kuviosukkiksiin. Hame on joku Onlyn vie pois -löytö, joka makso Tuurin kyläkaupassa 4e. Yks lempparivaatteista. Paita on Ginan peruspitkähihanen 3/4 hihoilla, ja takki Onlyn sata vuotta vanha nahkatakki, josta en luovu ehkä ikinä.

Hirveen jännää. Kuten sanoin, tää on varsin tyylittömän ihmisen tyyliblogi.