On ihan ok syödä aamupalaksi parit tortillat. Yhdeltä iltapäivällä. Nyt mietin kovasti, että jaksanko lähteä treeneihin. Pitäis oikeesti kun oon taas viikon ollu pois kun on ollut niin paljon kaikkee hässäkkää. Mutta vähän silti motivaatio hukassa.
Löysin siis itelleni rugbyjengin, jossa oon nyt muutamat treenit käyny kokeileen. Se on vaan vähän ärsyttävän matkan päässä, 1h 20min junalla. Lisäks en oo ihan varma et mitä mieltä oon niiden touhusta ylipäätään. Treeneissä puuttuu tyylin puolet porukasta aina, ja hommat tehään vähän sinnepäin. Vähän tuntuu ettei kukaan oikein yritä. Lisäksi valitetaan että valmentaja on liian tiukka. mun mielestä se on taas vaan tosi tehokas. Tai olis, jos porukka panostais hommaan enemmän. En tiiä. Kai ne on niin kauan kaikki pelannu, että niille riittää se kun "vähän nyt jotain treenaillaan". Mä taas oon vielä niin uus ja paska, et saisin paljon enemmän irti sellasesta ilmapiiristä, et kaikki tekis parhaansa. Lisäksi porukalla on lävistykset sun muut naamassa, enkä oo vielä kenenkään nähny pitävän ees hammassuojia. Ei sillä, ei ne koskaan tunnu treenaavan täyskontaktilla muutenkaan. Taas yks hankala juttu mulle, koska nimenomaan tartteisin sitä rymytreeniä ja rohkeutta, että ne kontaktitilanteet ei pelottais. Pakko myöntää että suomijengiä, ja etenkin sitä ilmapiiriä on ikävä.
Nojoo. Ehkä annan tälle vielä muutaman mahdollisuuden, sillä en todellakaan haluais kyllä rugbysta luopua. Mun on vaan tosi vaikeeta motivoitua treenaamaan tollain puoliteholla.
Soitin S:lle äärimmäisen tärkeän puhelun:
"No moi. Sori jos häiritsen, mut muistatko kun kerroin et näin semmosia oudon näkösiä ötököitä tääl kämpässä? Ei siis torakoita, vaan niitä toisia mistä silloin puhuin, joita oon nähny kaks. No, nyt huomasin että tossa telkkaritason vieressä on yks semmonen. Se on kuollu, tai se ei ainakaan liiku. Nii et kun tuut kotiin ni voit kattoo et mikä se on. Jätin sen tohon kun en halunnu koskee siihen. Ei mulla sit muuta!"
Jahas. Valmentajalta tuli just viestiä, että treenejä ei ole, koska niin huono ilma. En ihmettele. Eihän täällä olekaan kuin viikon satanut joka ikinen päivä. Se kenttä upottaa varmaan polviin asti.
Se siitä ongelmasta siis. Voisin sit vaikka kuluttaa tän iltapäivän siivomalla. Tohon olohuoneen säkkituoliin on jotenkin huomaamatta taas kerran kerääntynyt ihan uskomaton läjä mun vaatteita. S kutsuu sitä mun walk on wardrobeksi, eikä lakkaa ihmettelemästä, miten tehokkaasti mä kykenen siitä läjästä paikallistamaan milloin mitäkin. Vuosien harjottelu tuottaa selkeesti tulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti